tiistai 11. kesäkuuta 2013

Agilityepikset ja mölliluokka

Tänään käytiin Sastamalassa Musti ja Mirri-cupin osakilpailussa kokeilemassa onneamme. Alla on rata mitä oli mölliluokalle. Maxit meni viimeisenä niin ehdittiin Hiiren kanssa ihailla kaikkia hienoja suorituksia ja nollatuloksia ennen omaa nöyryyttämistä. Rata oli jääkiekkokaukalossa mikä oli hienoa, Hiiri ei päässyt karkaamaan radan ulkopuolelle yhtään!

Mentiin kahta kierrosta kun kerran sai.

Ensimmäinen kierros

Hiiri istui tosi hyvin ykkösesteen takana eikä käynyt ollenkaan niin kuumana kun mitä se yleensä agilitytreeneissä tekee. Sitten heti kun lähdettiin liikkeelle niin ilmeni ongelmia, Hiiri viis veisaa ohjauksistani ja juoksi molempien esteiden vierestä pitämään omaa kivaa (eli lähinnä haukkui, nuuskahti maata ja ravasi ympärinsä, kävi moikkaamassa tuomariakin).

Sitkeänä sissinä kummiskin vedin radan loppuun niin että Hiiri meni jokaikistä estettä, vaikka kylläkin joitain niitä väärinpäin ja välillä herpaantui koiran keskittyminen aivan totaalisesti. 4-7 meni hyvin kun siinä on se puomi mitä Hiiri rakastaa. 7 oli muuri niin sen Hiiri kyllä kaatoi jokaisella kierroksella.

8, 9 ja 10 oli kans meille vaikeata, Hiiri ei kauheasti tykkää esteistä ja nämä kolme plus alkuesteet ja putki oli Hiiren mielestä Kamalia. Niitä sitten mentiin vänkäämällä ja väärinpäin.

11, 12, 13 ja 14 oli taas jokseenkin helppoja, luultavasti koska A-estekin kuuluu suosikkeihin. Sitten se loppu eli 14, 15, 16, 17, 18 oli taas vaikeita kun oli vaan esteitä ja putkia.

Hiiren kanssa pitää ehdottomasti harjoitella estevarmuutta että hän menisi myös niitä silloin kun ei ollenkaan huvita (niinkuin tänään). Pitäisi korostaa esteiden hauskuutta jotenkin. Enemmän draivia olisin myös toivonut tähän kisatilanteeseen, yleensähän mä jarruttelen Hiirtä treeneissä kun löytyy LIIKAA draivia mutta kisoissa pitäisi vissiin innostaa.


Toinen kierros

Toisella kierroksella Hiiri päätti että 3 ja 16-putkeen Ei Voi Mennä. Kaikkiin muihin putkiin meni mutta toi yksi, ei. Seisoi sen eessä ja haukkui mulle. 3sen kohdalla luovutin kun en halunnut jäädä junnailemaan, niin skipattiin toi putki (seuraavat putket menikin hyvin!). Taas kaatui muuri ja esteitä kierrettiin ja pelleiltiin. Kontaktit meni toisaalta NIIIN HIENOSTI ja vauhdilla.

16 putkella tuli TAAS sama ongelma, Hiiri ei millään ois halunnut mennä siihen putkeen. Houkuttelin namilla, yritin työntää sen sinne.... Mutta lopulta mä voitin! Sain sen lopulta menemään sinne melkeinpä vapaaehtoisesti ja siihen sitten lopetettiin hirveellä biletyksellä! Skippasin kokonaan 17 ja 18 viimeisellä kierroksella kun tiesin että Hiirtä potuttaa tarpeeksi niin pidettiin pienet putkibileet vaan sen jälkeen ja mentiin pois radalta.


Molemmat suoritukset taisivat kestää yli kaksi minuuttia (ihanneaika 60s). :P Mutta kunnialla suoritettiin pisintä rataa tähän asti ja kaikki esteet mentiin! Mulle sanottiin ulkopuolella että miten sä jaksoit vetää loppuun asti? :D ihailtavaa kestävyyttä. Noh, enhän ois porokoiraa hankkinut ellen itekkin ois jääräpää. Meillä oli hauskaa, ja se on pääasia

Mun pitää seuraaviin treeneihin toivoa muuria radalle, koska Hiiri kaataa sen edelleen joka kerta. Kiltisti menee mutta sillai että pistää etujalat muuria vasten ja kaataa koko hökkelin tahallaan. Mokoma rakki. :D Pitää myös keskittyä siihen vireeseen ite kisapaikalla. Tulevaisuudessa taidan heittää Hiiren häkkiin lepäämään kunnes meidän vuoro lähenee, sitten äkkiä herätys lelun avulla ja juoksulenkillä ja suoraan rataa tekemään.

3 kommenttia:

  1. Olipa teillä ainakin kokemus. :) Pyrykin otti viime viikolla tukea muurista, mitä ei oo koskaan tehnyt. Toivotaan että se ei kans rupea tekemään sitä enempää, ja ainakaan tänään treeneissä ei ottanut tukea.

    VastaaPoista
  2. No kannattiko jännittää? Ihan hyvän kuuloinen eka kisakokemus. :)

    VastaaPoista
  3. Oli se ihan jees, vaikka oltiinkin "jumbopari". Ärsyttävää kyllä se muurijuttu, olen aivan varma siitä että Fiksu Porokoira on päättänyt että sitä kannattaa aina kaataa kun ei näe toiselle puolelle. Höh.

    VastaaPoista