lauantai 4. toukokuuta 2013

Hiiren MH-kuvaus

Tänään käytiin sitten MH-kuvauksessa. :) Alla hiukan kommentia ja Hiiren tulokset.


Kontakti-osuus
Tervehtimisessä Hiiri oli oma ittensä, otti kontaktia ja melkein änkesi testinohjaajan syliin. :) Ihmisryhmää kierrettiin ja Hiiri nuuskahti jokaisen housut läpi (mokoma Nuuskamuikkunen).

Yhteistyö testinohjaajan kanssa meni myös hyvin, Hiiri lähti mukaan ilman epäluuloja ja oli kiinnostunut ohjaajasta.

Käsittely meni myös hyvin, Hiiri hyväksyi sen ja otti taas kontaktia
testinohjaajaan. Mokoma mielistelijä kun tykkää ihmisistä niin paljon.

Leikki-osuus
Mulla oli suuria ennakkoluuloja tätä osoita kohti, kun Hiiri harvoin leikkii edes kotona ja lelupalkkaan opettaminen on täysin epäonnistunut. Mutta, ihme ja kumma! Hiiri syttyi jo kun käveltiin testipaikalle (koska hiekkaa, jee!) ja into jäi päälle niin se ihana köysilelu oli aivan mahtava ja Hiiri leikki ihan innoissaan!

Se että Hiiri ei tarttunut kunnolla leluun ei yllättänyt, hän korjaili otetta paljon ja irrotteli, ja kevyesti otti lelua.

Hiiri innostui niinkin paljon että juoksi kauas sen lelun kaa ja jouduin hetken jahtaamaan sitä että saisin sen mokoman lurjuksen kiinni.

Takaa-ajo x2
Molemmilla kerroilla Hiiri teki samanlaisesti: hän aloitti takaa-ajon kovalla vauhdilla ja päämäärähakuisesti ja pysähtyi saalille. Hän ei kyllä tarttunut sitten saaliin, vaan nuuski sitä. Ekalla kerralla hän lähti saaliista hakemaan niitä taka-ajolaitteen ihmisiä ja sieltä jouduin hakemaan sitten mokomaa kun rupesi ilmaisemaan niitä ihmisiä. :D

Aktiviteettitaso (3 min paikallaan)
Hiiri oli yllättävän rauhallinen, piippasi ja kiersi vähäsen mutta aika hyvin on pojan kärsivällisyys kehittynyt!

Etäleikki
Etäleikki ei ollut Hiiren mielestä ollenkaan leikkiä. Hän havahtui jo heti ekasta äänestä haukkumaan ja haukkui tarmokkaasti sitten ihmistä niin kauan kun pidin kiinni. Hän ei kyllä yrittänyt ite lähteä perään vaan odotti kunnes päästin irti, mutta seurasi valppaana koko ajan.

Yksittäisiä uhkauseleitä tuli ilmi, mm. haukkuminen ja muriseminen, mutta Hiiri uskalsi ite suhteellisen lähelle etäleikkijää. Vaikka etäleikkijä yritti sitten olla kiva (oli kyllä aika vaisu yritys) niin Hiiri ei lähtenyt avustajan luo eikä osoittanut kiinnostusta leikkimiseen vaan hän kiersi ja haukkui kunnes tulin ite paikalle ja sain Hiiren lopulta nuuskimaan avustajaa. Sitten Hiiri rauhoittukin heti ja eikun seuraavaan osioon.

Yllätys eli haalari
Ensin kun haalari nousi ihan edestä niin Hiirihän säpsähti oikein kunnolla taaksepäin ja rupesi haukkumaan. Hän ei paennut mutta väisti haalaria ja piti katseen tiiviisti siinä. Taas tuli jotain pieniä uhkauseleitä, lähinnä sitä haukkumista. Hiiri ei mennyt ajoissa katsomaan haalaria, ilmeisesti hänellä kestää vähän enemmän aikaa rauhoittua mutta niitten ei sentään tarvinnut haalaria laskea alas, vaan lopulta Hiiri kyllä tuli sitä haalaria kattomaan ja nuuskimaan kun itse olin kyykyssä siinä vieressä.

Kaikesta parasta oli se että heti kun Hiiri oli saanut nuuskia haalaria niin ei ollut yhtään pelkoa jäljellä, hän ei muuttanut liikkumisnopeutta haalarin lähellä kun käveltiin eikä väistänyt tippaakaan enää, eikä myöskään ollut kiinnostunut haalarista. Ilmeisesti Hiiri siis reagoi terävästi ja palautuminen kestää tavallista kauemmin mutta sen jälkeen ei ole jäljellejäänyttä pelkoa eli suhteellisen kova koira loppujen lopuksi.

Ääniherkkyys
Toisin sanoin räminälaite. Tätä ei edes haukuttu, vaikka kyllä alussa taas väistettiin ja tuijotettiin. Reaktio oli paljon lievempi kuin haalariin. Uteliaisuus voitti selvästi ja Hiiri meni melkein heti ilman minkäänlaista apua kattomaan että mikä toi laite on. Jäljellejäävää pelkoa ei ollut taaskaan mutta kiinnostus laitteeseen oli aika korkealla, sitä piti nuuskia ohikulkumatkalla ja tsekata. :D Räminälaite oli oikeastaan aika kiva, Hiiren mielestä.

Aaveet
Aaveet olivat Hiiren pahimmat vastustajat. Tässä tuli kyllä ilmi semmosta terävyyttä ja puolustushalua mitä en olisi osannut arvata. Hiiri siis piti koko ajan molempia aaveita tiukasti silmällä ja haukkui ja murisi raivokkaasti niille. Useita uhkauseleitä tuli ilmi ja ne paheni kun aaveet lähestyi. Hiiri ei hetkeksikään ollut katsomatta aaveita ja piti koko ajan silmällä sitä mihin suuntaan ne liikkui. Lopulta ne rupesi olemaan liiankin lähellä niin Hiiri perääntyi niin paljon että mua käskettiin päästä hihnasta irti. Hän sit jäi reippaan talutinmitan mun takana ja haukkui sieltäpäin, mutta ei sentään paennut paikalta.

Aaveitten kanssa aika myös loppui kesken, kun Hiiri ei ihan heti lopeta sen epäluuloisen käytöksen kun minä en saa ojentaa sitä. Houkuttamisella ei ole mitään merkitystä kun Hiiri on tämmösessä tilassa, tiukka komentaminen olisi kyllä tepsinyt. Hiiri ei suostunut tulemaan aaveitten lähelle, hän kyllä lähestyi niitä kun menin niitten luo mutta hän ei suostunut lopettamaan haukkumisen, ei edes silloin kun juttelin aaveille, otin huput pois ja kutsuin Hiirtä. Vasta kun aaveet rupesi riisuuntumaan Hiiri muuttui enemmän uteliaaksi ja kun jokaikinen aavevaate oli poissa Hiiri jo iloisesti meni nuuskimaan ihmisiä ja tervehtimään niitä. On se kyllä veikeä otus, taas oli kaikki unohdettu heti kun alta paljastui kilttejä ihmisiä. Palautuminen kyllä Hiirellä kestää keskivertoa kauemmin.

Leikki 2
Toinen leikkimistuokio meni aivan samalla lailla kun ekakin, ei ollut yhtään ongelmia ja Hiiri leikki aktiivisesti ja iloisesti. Ei ilmeisesti jäänyt aaveista traumoja. :)

Ampuminen
Ampuminen meni ihan oletettavasti, Hiiri kiinnostui laukauksista uteliaana ja katseli että mitä siellä pamahtaa, muttei jatkanut leikkiä (tietysti, kun oli jotain kiinnostavampaa kuunneltavaa). Millään muulla tavalla ei reagoinut, seisoi vaan ja kuunteli. Mulle anottiin että Hiiri on tosi utelias ja siksi mm. ampumisessa tuli mitä tuli, koska Hiiri ei enää sitten keskittynyt leikkiin vaikkei pahasti laukauksiin reagoinutkaan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti