sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Perjantaina omatoimitottista ja lauantaina etsintäharjoitus

Kiireinen ja työläs reeniviikko on takana. :)

Perjantaina mentiin Tupalaan pelastuskoirien kenttävuorolle harjoittelemaan tottista. Tein samalla tavalla kun mitä ollaan nyt tottisreeneissä tehty eli äkkiä koira autosta, kamala meteli päällä ja riehuminen ja sit äkkiä pari liikettä ennenku koiran mielenkiinto katoaa. Ekalla kerralla meni vähemmän hyvin kun nurtsi oli märkää (yök sanoo Hiiri). Tokalla kerralla sitten sain Hiiren heräämään ja se seurasikin ihan kiitettävän hyvin ja kontaktissa. Sen koiran herättäminen on vaan niin työlästä.

Lenkeillä ei tottistelu nyt jotenkin vaan suju. Hiiren mielenkiinto ei riitä, se ei ees jaksa/viitti tulla sivulle käskystä. Korvat ihan poissa ja mulla menee hermot. Mä en käsitä miksi se on niin vaikeata. Joka kerta kun pyydän koirasta jotain (esim. nyt lenkillä edes sivulle) niin ensin koira etsii sijaistoimintaa, sitten kun kiellän ja yritän leikittää että koira syttyisi niin se hiiiiitaaaaaasti valuu mun viereen. Pahimmassa tapauksessa vinkuu tai ei ees oo kontaktissa. Prkl. Sisälläkin tottistelu on ottanut takapakkia, mä en tajua. Ei se koira vaan toimi, se irtoaa kontaktista koko ajan, miettii muita asioita tai ei ees tarjoa sitä oikeata liikettä. Argh.

Lauantaina meillä oli pitkä ja raskas etsintäharjoitus. Hiiren eka alue oli aika pieni mutta se oli silti sille liikaa, me yritettiin herättää sitä tekemällä alussa näköpakoa mutta se auttoi vaan hiukan. Hiiri ei yksinkertaisesti jaksanut kauheasti alkuinnostuksen jälkeen tehdä niitä tyhjiä pistoja kun ei löytynyt ketään. Kyllä hän niitä teki mutta loppua kohti irtosi tosi huonosti meistä ja lähinnä vaan haahuili. Olisi hän mennyt toisen tiimin luo joka kävi läpi viereistä aluetta, se oli ainoa vainu mitä hän sai ja varmaan sekin aiheutti turhaantumista kun ei saanut mennä sen ainoan havainnon luo vaan piti kahlata aluetta läpi missä ei ollut mitään.

Toinen alue meni sitten täysin päin mäntyä. Hiiri oli jo väsynyt eikä edes näköpaon jälkeen enää irronnut meistä. Me sitten vedettiin enemmän partiointityylillä, käveltiin edestakaisin ja Hiiri meni niin lukkoon että lähinnä vaan käveli nenä kiinni mun pohkeessa. Ei irronnut enää yhtään ja oli selvästi väsynyt ja turhautunut. Hän myös haukkui aika paljon pariani, koska me vaadittiin ja vaadittiin että hän löytäisi jonkun ja osittain varmaan näköpaot aiheutti sen että hän nyt turhautumistaan haukkui vaan sitä pariani koska ei viittinyt irtaantua tyhjää etsimään. Ehkä Hiiren nenä oli jo kertonut hälle ettei siel ollut ketään. Mutta silti pitäisi jaksaa käydä aluetta läpi.

Harjoitus oli ihan liian vaikeaa Hiiren tasoiselle koiralle, mutta niinhän se oikeissa etsinnöissäkin on... Nyt tiedän taas hiukan paremmin mitä meidän pitää tehdä. Me ehdottomasti pistetään helppoja ja lähellä olevia piiloja seuraavaksi ja sit työstetään sitä että Hiiri pikkuhiljaa jaksais tehdä enemmän ja enemmän tyhjiä pistoja eikä turhautuisi niin äkkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti