torstai 22. marraskuuta 2012

Keskiviikkoreenit

Ekaa kertaa etsintäharjoituksen jälkeen kun mentiin hakureeneihin... Meil oli ollut kahden viikon tauko, niin olin hiukan huolissani miten Hiiri pärjäisi. Me ollaan edelleenkin oltu "nälkäkuurilla", eli ruokaa tulee vaan reenatessa.

Eka tehtiin haamu joka piti vähän ääntä, ihan vaan että katsoisi miten Hiiri toimii sen harjoituksen jälkeen. Hiirellä ei ollut mitään ongelmaa, suoraan maalimiehen luokse juoksi. Maalimieskäyttäytyminen oli enemmän ADHD kuin yleensä, varmaan johtuen meidän "kuurista". Hiiri pomppi kuin sokerihiiri. :D

Sitten tehtiin kaksi valmista maalimiestä, en tiennyt missä ne oli. Päätin että annan Hiiren työskennellä ja päästin koiran irti. Oli tosi napakka tuuli niin Hiiri löysi heti yhden, mutta sillä kesti hetken tajuta että hei, mikä tämä on, koska se yksi oli kiivennyt matalaan torniin! No ei mitään, sit kun Hiiri hetken pyörimisen jälkeen sai paikallistettua hajun niin kiipes perässä torniin! :D Rohkea koira kyl on!

Toinen maalimiehistä oli alueen toisella puolella, mistä ei tuullut. Annoin Hiiren mennä sinne ihan ite kun se aktiivisesti teki töitä ja oli irronnut musta hyvin, ja ei kestänyt kauaa kunnes se senkin sieltä poimi. Hienoa! Sekin oli pentele piiloutunut puulevyn taakse!

Lopuksi tehtiin kiva näköpako, että Hiirellä jäis innostunut fiilis koko hommasta.

Tulevaisuudessa pitää vaihtelevasti tehdä vaikeita ja helpompia juttuja, pikkuhiljaa kasvattaen Hiiren kärsivällisyyttä. Mun pitää myös miettiä sitä, josko meidän kannattaisi treenata enemmän jossain muualla kun rauniolla, kun se voi olla että Hiiri ei yksinkertaisesti vaan tajua että hän on töissä jos ollaan jossain muualla. Toisaalta, kyllä se Porvoossakin etsi mun äitiä ihan hyvin...

Noh, pieniä askeleita eteenpäin, ja luottamusta omaan koiraan niin kaikki kyllä onnistuu.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Näyttelytreeniä

Käytiin tutun lappalaisporukan näyttelyreeneissä hiukan kokeilemassa. Useampi ongelma on meille ainakin tullut koskien sitä ihan normaalia näyttelykäyttäytymistä. Lähinnä Hiiri riehui koska ois halunnu leikkiä tuttujen kanssa (thank God se ei oo pörrö, ei tuu olemaan näyttelyissä toivottavasti ongelma). Hän myös haukkui tosi paljon, etenkin kun juostiin niin haukkui mua, ja jos joutui odottamaan kauan niin louskutti mulle. Ilmeisesti kärsivällisyysongelmia? Alussa hän oli selvästi tottismoodissa, seurasi ja tarjosi perusasentoa. Kyllä hän onneksi sit tajusi että aha, nyt se pyytää mut seisomaan ja seisoikin ihan nätisti mutta aika kärsimättömästi ja haukkui paljon.

Toinen ongelma on tuomarin käsittely, hän on kyllä iloinen ja avoin mutta sitten kun tuomari kopeloi niin esiintyi pientä tärisemistä, ei niin pahasti kuin silloin Mustissa ja Mirrissä mutta selvästi vierastaa vähän. Meidän pitää harjoitella sitä, jatkossa pyydän ihmisiä kopeloimaan aina välillä. Ylpein olen lopusta, vedettiin hiukan henkilöryhmätreeniä missä muut seisoi ympyrässä ja sit vuorotellen kierreltiin muita. Hiirellä meni se kiertäminen aivan loistavasti ja kontaktissa, hienoa! Ainoastaan odottaminen oli taas ongelmallista, hän haukkui ja vikisi ja irtaantui kontaktista. Selvästi ollaan nyt onnistuttu nostattamaan viretilaa, lisäongelmana sitten haukkuminen ja kärsimättömyys. Noh, kai se siitä iän ja reenien myötä, en jaksa juuri nyt sitä stressata. :D

lauantai 17. marraskuuta 2012

Lauantaitreenit ja vehjeitä

Tänään koitti taas lauantain tottistreenit. Ekaa kertaa meni oikein hyvin, Hiiri oli mukavasti aktiivinen, tarjosi ite kontaktia eikä kovinkaan paljon muuttanut katsettaan tai pudottanut kontaktia. Ekalla kerralla oli selvästi kylläkin enemmän vireessä, tokalla kerralla oli enemmän häiriötä ja muutenkin epäilen että Hiiri ei kauheasti arvosta niitä sivulletulo-toistoja mitä tehtiin nyt pelkästään. Porkkikset tahtoo vaihtelua!

Pitää muistaa mainita ohjaajalle seuraavan kerran että olisi ehkä hyvä idea vaihdella vähän liikkeitä. Lelupalkka ei toiminut yhtään, mutta nami taas toimi. Omat kehonliikketkin auttoi paljon, just tommosia leikkinykäisyjä sai sen kivasti havahtumaan aina välillä.

Meitä käskettiin myös jatkaa sitä kontaktista palkkaamista ja sen että Hiiri söis pelkästään lenkeillä.

Sitten muihin projekteihin:

Huskyvaljaat ja veto-opettelu on meneillään, me vedetään kämppää edes takas niin että mä heitän namia ja Hiiri menee namin perässä. Siinä se on jo oppinut hyvin vetämään, mä luulen että seuraavan kerran kun tätä tehdään niin siirrytään ulos sisäpihalle sit kun Hiiri on oikeassa vireessä. Sitten voi pikkuhiljaa ruveta vähentämään namittelua ja siirtyä enemmän ja enemmän pois omasta pihasta.

Tänään otin myöskin pitkästä aikaa Hiiren rinkkaa esille, sillä pitää pikkuhiljaa ruveta taas harjoittelemaan kesää varten, etenkin nyt kun mennään Lappiin vaeltamaan. Vedettiin ns. tyhjäkierros nyt, reppu tyhjillään ja Hiiri sai taaskin kerran tottua siihen (oli muuten aika surkeana alussa). Reppuna on Ruffwearin Palisades Pack, alla kuva siitä viime kevään pikkuvaelluksesta.


perjantai 16. marraskuuta 2012

Kontaktitreeniä ja vetojuttua

Viime viikon aikana ollaan tehty paljon kontaktitreeniä, Hiiri syö tällä hetkellä kaiken ruuansa suoraan mun kädestä silloin kun se itse tarjoaa kontaktia ulkona. Alussa ei meinannut oikein tajuta, meni pari päivää sillai että se ei juurikaan syönyt mitään mutta nyt loppuviikosta se on huimasti parantunut ja Hiiri tarjoaa kontaktia koko ajan.

Toiseksi kiinnostuin nyt taas vetojutuista ja päätin että nyt ois aika hankkia Hiirelle kunnon vetovehkeet. Tänään sitten käytiin huskyvaljaita kokeilemassa ja semmonen tarttui mukaan. Josko saataisi tämä meidän canicrossailu sujumaan nytten, ja mahdollisesti myös vetohiihto sitten kun lumi tulee (jos tulee).

Alla kuva "husky"sankarista, joka ei oikeastaan kauheasti valjaista piittaa. Kurjaa sanoo Hiiri.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Perjantai omatoimitottis sekä lauantaitottis

Perjantai tuli tehtyä pientä omatoimitreeniä. Kentälle kauhealla vauhdilla ja sitten nopeasti jotain kivaa ja pois.

Viikolla ollaan harjoiteltu kontaktia, mutta vähin tuloksin. Hiiri ei yksinkertaisesti tarjoa itse yhtään mitään. Mutta siihen tuli toivon mukaan keino nyt lauantaitottiksessa.

Meillä oli siis eri ohjaaja kun yleensä (sijaisohjaaja) ja se ei tuntenut meitä lainkaan. Ensin vedin suht. omaa treeniä (eli sitä mitä oon Hiiren kanssa tehnyt), lähinnä patukalla leikkimistä ja helppoja juttuja. Hiiri toimi ihan hyvin mutta ohjaajana tietysti jouduin olemaan tosi kiva. Me tarvittais että Hiiri tarjoiaisi ite ne jutut eka ja SITTEN vasta ohjaaja leikkis, eikä päinvastoin!

Tehtiin sitten semmoinen harjoitus, missä minä olin mahdollisimman epäkiinnostava. En puhunut koiralle muuta kuin kehuin silloin kun se otti kontaktin, jos se nuuhki maata niin vaihdoin suuntaa ja sitten taas pysähdys, suunnanvaihto, pysähdys jne. Alussa Hiiri seuraili vieressä ja tuli sivulle, mutta luultavasti koska se luuli että me tehtiin seuraamista. Palkkasin ja kehusin aina kun se teki oikein.

Kuitenkin se hetken päästä huomasi että hei, mä en ole käskyttänyt sitä! Heti meni mielenkiinto muhun ja nenä rupes käymään... Väännettiin ja väännettiin, lopulta tuli kontaktia ja sit äkkiä autoon.

Saatiin hiukan kommentia. :D Tai lähinnä tosta lopusta, kaikki hallissa olevat näki kuinka mulla meni hermot vaikka en ite ollut huomannu. Puhisin ja kävely oli vihaista, ne sano. Ja siin vaiheessa viimeistään meni Hiiri ihan lukkoon. Mun pitää ehdottomasti oppia hallitsemaan kiukkua, tai ainakin lopettamaan ennenkuin itellä menee hermot. Helpommin sanottu kuin tehty!

Saatiin kotiläksyä. Ruuat pois. Hiiren pitää ite tajuta että se ei saa mitään ellei se ite työskentele sen edestä, niin tästä eteenpäin mulla on aina ruuat mukana lenkillä ja ainoastaan silloin kun Hiiri tarjoaa kontaktia niin se saa ruokaa. Katsotaanpa nääntyykö koira nälkään, tuskin. :) Tätä ollaan joskus ennenkin kokeiltu, mutta ei ihan näin tarkasti määriteltynä... Suurin osa jaksamisesta taitaa olla ohjaajasta kiinni. :D

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Perjantaina omatoimitottista ja lauantaina etsintäharjoitus

Kiireinen ja työläs reeniviikko on takana. :)

Perjantaina mentiin Tupalaan pelastuskoirien kenttävuorolle harjoittelemaan tottista. Tein samalla tavalla kun mitä ollaan nyt tottisreeneissä tehty eli äkkiä koira autosta, kamala meteli päällä ja riehuminen ja sit äkkiä pari liikettä ennenku koiran mielenkiinto katoaa. Ekalla kerralla meni vähemmän hyvin kun nurtsi oli märkää (yök sanoo Hiiri). Tokalla kerralla sitten sain Hiiren heräämään ja se seurasikin ihan kiitettävän hyvin ja kontaktissa. Sen koiran herättäminen on vaan niin työlästä.

Lenkeillä ei tottistelu nyt jotenkin vaan suju. Hiiren mielenkiinto ei riitä, se ei ees jaksa/viitti tulla sivulle käskystä. Korvat ihan poissa ja mulla menee hermot. Mä en käsitä miksi se on niin vaikeata. Joka kerta kun pyydän koirasta jotain (esim. nyt lenkillä edes sivulle) niin ensin koira etsii sijaistoimintaa, sitten kun kiellän ja yritän leikittää että koira syttyisi niin se hiiiiitaaaaaasti valuu mun viereen. Pahimmassa tapauksessa vinkuu tai ei ees oo kontaktissa. Prkl. Sisälläkin tottistelu on ottanut takapakkia, mä en tajua. Ei se koira vaan toimi, se irtoaa kontaktista koko ajan, miettii muita asioita tai ei ees tarjoa sitä oikeata liikettä. Argh.

Lauantaina meillä oli pitkä ja raskas etsintäharjoitus. Hiiren eka alue oli aika pieni mutta se oli silti sille liikaa, me yritettiin herättää sitä tekemällä alussa näköpakoa mutta se auttoi vaan hiukan. Hiiri ei yksinkertaisesti jaksanut kauheasti alkuinnostuksen jälkeen tehdä niitä tyhjiä pistoja kun ei löytynyt ketään. Kyllä hän niitä teki mutta loppua kohti irtosi tosi huonosti meistä ja lähinnä vaan haahuili. Olisi hän mennyt toisen tiimin luo joka kävi läpi viereistä aluetta, se oli ainoa vainu mitä hän sai ja varmaan sekin aiheutti turhaantumista kun ei saanut mennä sen ainoan havainnon luo vaan piti kahlata aluetta läpi missä ei ollut mitään.

Toinen alue meni sitten täysin päin mäntyä. Hiiri oli jo väsynyt eikä edes näköpaon jälkeen enää irronnut meistä. Me sitten vedettiin enemmän partiointityylillä, käveltiin edestakaisin ja Hiiri meni niin lukkoon että lähinnä vaan käveli nenä kiinni mun pohkeessa. Ei irronnut enää yhtään ja oli selvästi väsynyt ja turhautunut. Hän myös haukkui aika paljon pariani, koska me vaadittiin ja vaadittiin että hän löytäisi jonkun ja osittain varmaan näköpaot aiheutti sen että hän nyt turhautumistaan haukkui vaan sitä pariani koska ei viittinyt irtaantua tyhjää etsimään. Ehkä Hiiren nenä oli jo kertonut hälle ettei siel ollut ketään. Mutta silti pitäisi jaksaa käydä aluetta läpi.

Harjoitus oli ihan liian vaikeaa Hiiren tasoiselle koiralle, mutta niinhän se oikeissa etsinnöissäkin on... Nyt tiedän taas hiukan paremmin mitä meidän pitää tehdä. Me ehdottomasti pistetään helppoja ja lähellä olevia piiloja seuraavaksi ja sit työstetään sitä että Hiiri pikkuhiljaa jaksais tehdä enemmän ja enemmän tyhjiä pistoja eikä turhautuisi niin äkkiä.