keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Viime lauantain reenit sekä keskiviikkohakutreeni

Taisin unohtaa kirjoittaa tänne viime lauantain reenistä. :) Meitä oli aika vähän paikalla, kaksi koirakkoa plus ohjaaja, niin tuli aika paljon tehtyä. Vedettiin samaa settiä kuin ennenkin Hiiren kanssa, eli appari tulee mukaan autolle ja hakee koiraa kanssani, minä kutsun sitä ja lähden heti hallille karkuun. Ekaa kertaa Hiiri oikein jätti nuuskimatta maata ja oli innoissaan tulossa perässä! Jeeee! Hallissa sitten hetken härnäsin sitä, sitten vaadin pari sivulletuloa ja appari vei koiran takaisin autoon.

Tätä settiä sitten tehtiin kaksi kertaa, kolmannella kerralla mä vaan härnäsin koiraa enkä vaatinut siltä mitään ja appari sitten vei sen lopuksi autoon. Kyllä tällä tavalla varmasti saa motivaation nousemaan!

Keskiviikkohaku meni hyvin, pimeästä metsästä huolimatta. Oltiin raunioalueella (mun lemppari- NOT) ja mulla oli kolme valmista maalimiestä. Muut pisti mut kunnolla ajattelemaan toimintatapaa ja lähetyksiä ENNEN kun hain koiraa, mikä auttoi hyvin siihen ohjaajasekoiluun. Hiiri meni ihan suhteellisen hienosti sinne minne lähetin sitä, välillä kylläkin poikkesi jonnekkin ihan muualle mutta palasi kyllä kutsusta. Maalimiesten välit oli hiukan liian pitkiä, Hiirellä lopahti kiinnostus hiukan kahden ekan maalimiehen jälkeen ja jouduin jopa häätämään sitä pois nuuskimasta yhtä länttiä (meitä ennen oli STERILOITU narttu, voi nam mitkä hajut teinipojan mielestä!). Sain sen kuitenkin työskentelemään loppuun asti ja kaikki maalimiehet löytyi. Ilmaisussa ei ollut ongelmaa eikä maalimieskäyttäytymisessä, kiinnostus ja kärsivällisyys on vaan sitä teinipojan luokkaa.

Lopuksi vedettiin näköpako, mikä meni ihan hyvin. Ensi kerraksi sitten vinkkiä että pienemmät välit maalimiehillä, ettei koiran kiinnostus katoaa. Ohjaaja ei edelleenkään saa tietää missä maalimiehet on koska ohjaajan pitää oppia luottamaan koiraansa ja oppimaan miten kannattaa käydä koiran kanssa aluetta läpi.:D

Lauantaina meillä on vuorossa etsintäharjoitus, saa kattoa miten meillä siellä menee.

torstai 25. lokakuuta 2012

Omatoimitreeniä

Ekaa kertaa kokeiltiin itse treenata hakua. Sain äidin ylipuhuttua maalimieheksi, käskin kolme kertaa piiloon. Ekalla kerralla Hiiri veti riemukierrosta ja tuntui siltä ettei se oikein tajunnut olevansa töissä (tietty, normisti mennään autolla reeneihin ja pk-valjaat on aika uusia). Löytyi kummiskin hepulikierroksen jälkeen.

Oltiin siis eka pellolla, mistä pistin äidin ensin yhdelle puolelle metsänreunaan, sitten toiselle puolelle. Lopuksi mentiin viereiseen hiekkakuoppaan.

Alkuinnostuksen jälkeen Hiiri veti tosi hyvin, oli oikein mahtavaa katsottavaa kun toisella kerralla Hiiri meni suoraan osoittamaani suuntaan ja oikeaoppisesti siksakkia tehden kun oli saanut vainun. :D Kolmaskin kerta meni paremmin kuin hyvin, Hiiri sai helposti hajun ja lähti painamaan luokse.

Ilmaisu alkaa olla täydellinen, ei mitään vikaa siinä. Motivaatiossakaan ei ollut vikaa, alkuhepuloinnin jälkeen. Maalimieskäyttäytyminen voisi olla hiukan vielä varautuneempi mutta se toisaalta voi myös johtua siitä että maalimiehenä oli tuttu henkilö.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Lauantaitottis alkoi!

Nyt meillä alkoi lauantaitottis Noormarkun hallilla, TVA Porin järjestämä. Ihan hyvät fiilikset tuli, ohjaaja puhui paljon motivoimisesta ja sit saatiin kaikki yksitellen tulla koiran kanssa koittamaan vapaamuotoista taitoesitystä että se sais kuvan meistä...

Me mentiin viimeisenä Hiiren kanssa ja aluksi pari sekuntia meni hyvin, Hiiri oli kontaktissa ja teki mitä pyysin. Sitten kaikki meni pipariksi, nenä voitti ahneuden ja Hiirtä kiinnosti pelkästään maa. Me juteltiin tovi siitä mitä sille motivaation puutteelle vois tehä, vein Hiiren autoon ja otettiin uusi rundi, taas oltiin viimeisenä.

Nyt tehtiin ihan eri tavalla. Ensin otin ite pari onnistunutta sivulletuloa. Sitten motivaatio rupesi taas haihtumaan ja ohjaaja otti homma haltuun. :D Me kokeiltiin semmosta että ohjaaja piti Hiiren hihnasta kii ja minä menin huutaen ja kutsuen hallin toiselle puolelle, ja siitä vasta Hiiri nostikin kierroksia! Hän suurin piirtein seisoi takajaloilla ja haukkui turhautuneena. Sit ohjaaja käveli minua kohti ja kun oli tarpeeksi lähellä päästi Hiiren luokse, ja äkkiä vedettiin liikkeitä hiukan ja Hiiri oli ihan täydessä vireessä (ehkä vähän liikaakin, tarjosi liikkeitä miljoona sekunnissa). Tätä me tehdään nyt ainakin pari kertaa niin että Hiiri tajuaisi että nyt kuuluisi olla ja tehdä mun kanssa hommia ja että hän oikeesti olisi halukaskin työskentelemään.

Loppujen lopuksi olen tosi tyytyväinen treeneihin, saatiin uutta intoa tottikseen! BH, täältä tullaan!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Keskiviikkohaku: ja ohjaajalle suukapula.

Oli oikein blondi mettässä tänään, ohjaajalla oli tosi ylienerginen/väsy ja se heijastui treeneihin ihan täysillä.

Hiiri on loistava koira ja löysi kaikki maalimiehet... MUTTA. Se ei tee pistoja vaan menee nenän mukaan ja silloin kun MINÄ en tiedä missä maalimiehet on niin se saa mun pasmat sekaisin minkä syystä sitten kiellän ja häiritsen koiran työskentelyä liikaa.

Toisin sanoin ohjaajalle tarvittais suukapula...

Eka maalimies oli vasemmassa etukulmassa, lähetin koiraa liian edeltä niin se ei kunnolla ottanut kulmaa vaan löysi maalimies nr kolmosen ennenkuin tämä oli edes omalle piilolle ehtinyt. Sitten päätin välittää paskat vasemmasta etukulmasta ja pistin menemään oikeampaan etukulmaan. Hiiri meni sieltä taas sinne mihin nenä kuljetti, eli takaisin maalimies numero kolmen luo joka oli hiipinyt piiloon. Ihan jees mutta väärä mies, noh maalimiehen luona ainakin koira käyttäytyi ja haukkkuikin hyvin.

Nämä kaksi ohilaukausta sitten totaalisesti sai mun oman pääni romahtamaan ja blondilla ei ollut enää hajuakaan siitä mitä teen...

Ruvettiin partioimaan vasemman puolen etulaitaa ja sieltähän Hiiri sitten nätisti sen maalimiehen poimi, vasemmasta etukulmasta. Mun pitäisi vaan luottaa enemmän omaan koiraani ja heittää kaikki ne "se vois olla siel!" ajatukset romukoppaan. Sen koiran kuuluu löytää ne ihmiset, mä EN tiedä missä ne on enkä tosielämässäkään tiedä. Mun pitää luottaa omaan koiraani ja olla ite hiljaa.

Mä en vaan luota siihen että mä pystyn lähettämään koiraa oikeaan paikkaan niin että se saa vainun ja siitä varmaan mun epävarmuus sikiää.

Kolmas maalimies ois koira ihan ite löytänytkin, mentiin edelleen partiomeiningillä mutta minä söhelsin ja kutsuin sitä koko ajan niin lopuksi Hiiri oli ihan turhautunut ja otettiin ääniapua mukaan, eli maalimies piti hiukan ääntä.

Sen jälkeen viel helppo näköpako lopuksi.

Vaikka treeni ei mennytkään hyvin niin se oli erittäin valaisevaa mun osalta, nyt tiedän taas hiukan enemmän siitä mitä pitäisi reenata (eli sitä että olen ite hiljaa). Ja luoksetuloakin voisi hiukan parantaa mutta toisaalta mun pitäisi skarpata etten koko ajan vihellä/kutsu sitä koiraa.

Äääääh.